composer: Ragnar Nyholm

Kun päätyvi päivä ja yö yllättää, tykit tuokioks taas vaienneet.
Nuoret soturit hetkeksi rauhan jo saa,  vie kotihin taas aatokset.
Koti mökilä äiti on niin väsynyt, mitä aatelee hän sielä nyt.
Ovat hiuksensa surusta harmaantuneet, ja silmissä kyynelten veet.

Nuo soturit urheat kentillä siel, tulilinjoilla taistellen, he seisovat kentillä syntymämaan  eestä uskon ja vapauden.
Mut luoti niin moni löys määränsä pään, moni sydän jo on kylmennyt, he kaatuivat hangelle syntymämaan,
sydäsuruhun jäi armahain.

Vaan kukkivat kummut nuo kalmistoiden lie kaikki mi jäljellä on.
Siel lepää nyt sankari Suomussalmen, Summan, Raateen ja Kollaan joen.

Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi, on muistoissa kumpujen yö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityöt.

Do you have any corrections or additions to the material presented on the site?
Please help us improve the site by sending them to us.